Lauhanvuoren lumilla

Talvi on tarjoillut lumia säästeliäästi. Lumea vaativat harrastukset ovat olleet haasteellisia jopa Lauhanvuoren kansallispuistossa. Tänä talvena Lauhanvuoren kankailla on ollut helppo liikkua kävellen helmikuussakin, vaikka kelin pitäisi olla vuodenkierron lumisin.

Helmikuun lopulla Lauhanvuoren rinteille nousevan perinteisen Kauha-Hiihdon järjestäminen oli hilkulla. Reitin muutokset, lumen rahtaaminen varpuisimpiin notkoihin ja muut erikoisjärjestelyt pelastivat hiihtotapahtuman. Suksen pohjat olivat kuitenkin kovilla lumen huvetessa hiihtäjien alta lämpimässä ja sateisessa säässä.

Viikkoa myöhemmin paikallisen talviloman lähestyessä talvi saapui Lauhanvuorelle. Kymmenen sentin uusi pakkaslumikerros toi maisemaan vahvan talven tunnun. Pakkanen ja lumi koristelivat puut hennosti. Kevyt lumikerros vahvisti latupohjia ja kannusti sukeltamaan metsään lumikengillä. 

  

Lauhanvuoren latujen varresta löytyy tutkittavaksi esimerkiksi Lauhan kämpän pihapiiri näkötornin pohjoispuolelta. Jyrkimmän rinteen juurella sijaitsevalla pikkuharjulla ei ole enää kämppää, sillä se paloi vuosituhannen alussa. Pihapiirissä on edelleen useita rakennuksia eri aikakausilta sekä nuotiopaikka eväiden syöntiin. Kansallispuiston maisemista voi löytää muutamia muitakin vanhoja rakennuksia, joiden historia vie vuosikymmenien taakse.

Lumikengillä voi lähteä retkelle syvemmälle metsiin, joihin ladut eivät johdata. Esimerkiksi Peräkorven lähdeallas ja siitä alkava Lohiluoma tarjoavat mielenkiintoisia talvisia maisemia virtaavan veden muodossa. 

Kovin pitkään talvinen maisema ei enää Lauhanvuorta hallitse. Pakkaspäivät vaihtuvat nopeasti keväisiin säihin, mikä tiivistää lumet. Kevät kolkuttelee jo porteilla. Kevään lähestymisestä kertovat myös lintujen äänet. Käpylinnut ja tiaiset laulavat, palokärjet ja käpytikat rummuttavat, teeret pulputtavat ja pöllöt huhuilevat.