Lauhanvuoren lähteiköt heräävät kukkimaan

Toukokuun alussa kevät on pitkällä. Lauhanvuoren rinteillä peipot, rastaat ja kirviset ovat innokkaasti äänessä. Kirjosiepot, leppälinnut ja käet ovat juuri saapumassa.

Kansallispuiston länsirinteellä Ahvenlammin vesillä ui yksinäinen telkkäkoiras ja laulujoutsen. Ruskeat sävyt hallitsevat varvikkoa, sillä kevään väripilkut ovat vielä vähissä. Pienen kivijadan keltaiset jäkälät eivät ole edustavimmillaan kuivan kelin vuoksi.

Kivijadalta laskeuduttaessa maisema muuttuu hetkessä reheväksi kuusikkokorveksi. Lauhanvuoren rinteillä maan uumeniin sukeltaneet vedet nousevat korvessa pintaan lähteinä ja erilaisina tihkupintoina.

Kirkas pohjavesi virtaa matalassa purossa hiekkakivilokareiden lomassa, mutkittelee sammaleisten mättäiden ohi ja ylittää hienoja sorapohjia.

Paikoitellen luoman asetelmat vievät ajatukset huolella vaalittuihin itämaisiin puutarhoihin ja niiden pienoismaisemiin.
 
Jopa maallikko löytää lähteiköistä erikoisia sammalia, joihin ei ole törmännyt muualla. Runsas ja tasalämpöinen lähdevesi tarjoaa vaativille lajeille suotuisan elinympäristön.

Kesäisestä rehevyydestä muistuttavat suurten saniaisten lakastuneet lehdet. Saniaisten lehdet alkavat purkautua keriltään, kun lämpöä on kertynyt hieman lisää.

Lähteikön kiireisin kukkija on kevätlinnunsilmä. Matalan kasvin ylimmät lehdet ovat keltaiset, joten ne näyttävät kukilta. Todellisuudessa kasvin kukat ovat hyvin vaatimattomat ja keltaiset lehdet vain houkuttelevat hyönteiset kukille. Virtaavan veden solinan äärellä kukan korvikkeita jaksaisi katsoa pidempäänkin.