torstai 10. tammikuuta 2013

Lauhanvuoren loppiaishangilla











Joulun puuterilumet loppuivat välipäivien lauhoihin keleihin ja vesisateisiin. Metsissä lumi säilyi yllättävän hyvin, joten Lauhanvuorella on lunta loppiaisen aikoihin lähemmäs kolmekymmentä senttiä.

Lumi kuorruttaa kaatuneiden puiden runkoja komeina kerroksina, mutta paikoitellen hankien keskeltä pilkottaa vielä paljaita kivenkylkiä.

Pakkasten palattua märkä lumi muuttui kantavaksi hangeksi, jonka pinnalla pysyy mukavasti niin lumikengillä kuin latusuksillakin. Lauhanvuoren hangille lähdetään lumikenkien avulla, kun jouluherkkujen jälkeen reilumpi kuntoilu ei ole pahitteeksi.

Sukset liikkuisivat hangilla liiankin vauhdikkaasti, joten talvisen luonnon yksityiskohdat jäisivät helposti näkemättä. Päivän lenkin tavoitteena on laskea talvilintuja kolmentoista kilometrin matkalta. Lumikengät rahisevat hangella, mutta muuten kulkuvälineitä ei voi moittia.


Päivän ensimmäisen tavoitteen muodostaa Lauhanvuoren kansallispuiston eteläosien Lohiluoma. Paavonkankaan männiköt ovat hiljaisia. Metsän elämästä kertovat vain lumelle jääneet oravien, metsäjänisten, näätien ja hirvien jäljet.









Lähdevesien sulana pitämän Lohiluoman solina luo mukavaa kontrastia talvisen luonnon hiljaisuudelle. Isompien kynnysten kohdalla vesi intoutuu kohisemaan reilummin. Synkän kuusikon varjoissa vesi virtaa talvisen hämärän keskellä läpi päivän.

Töyhtö- ja hömötiaiset intoutuvat ääneen puronvarren kuusikossa. Suonreunan lumella on muutaman päivän ikäiset riekkoparin jäljet. Paksun pilvimaton alla valo on niin tasaista, että avosuon mättäiden hahmoa on vaikea erottaa. Mättäisiin kompurointi ei jää yhteen kertaan.

Suonlaiteen sulien kuljujen äärellä lumikengät saavat vuoden ensimmäisen kasteensa, kun luminen holvi pettää kengän alla. Onneksi kestävä mätäs ei ole pikaista loikkaa kauempana. Kuljujen reunoilla kulkee myös kevytjalkaisen ketun jälkijono.


Spitaalijärven nuotiopaikka puuvarastoineen palvelee jälleen hyvin. Loppiaista telttaillen viettäneet retkeilijät ovat luoneet lumet myös nuotioringistä, joten hyväkuntoisilla laduilla liikkuvien kelpaa istuskella penkeillä.

Lauhanvuoren komein rinne noustaan Spitaalijärven ja laen välillä. Polunvarren keloa koristavat hienot jääpuikot, jotka muistuttavat taakse jääneistä vesikeleistä. Naapurikelon kyljestä palokärki on hakannut reiluja lastuja. Lauhanvuoren laella puissa on mukavasti lunta koristeena, vaikka tykkylumiin on vielä pitkä matka.

Talvinen Lauhanvuori on hiljainen, sillä lintulautojen keikarit eivät viihdy suurissa metsissä talvisin. Kolmentoista kilometrin matkalla paperille päätyy kahdeksan lintulajia ja melkein 40 yksilöä. Töyhtö- ja hömötiainen kattavat reilusti yli puolet havaituista linnuista. Retken kanalintuhavainnot jäävät riekonjälkiin, mutta palokärkiä listalle kirjataan kaksi.

2 kommenttia:

  1. Kiitokset retkikuulumisista :-)! Miten noissa talvilintulaskennoissa yleensä - hyväksytäänkö havainnoiksi myös lintujen äänet?

    VastaaPoista
  2. Talvilintuja laskettaessa havainto syntyy nähdystä tai kuullusta linnusta, kunhan lajin pystyy tunnistamaan. Jos linnut eivät näyttäydy, pitää äänien perusteella arvioida lintujen määrä.

    VastaaPoista