sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jokilatvoilta kevääseen

Kevät herättää vedet ja veden uomat. On aika jättää jäähyväiset jäille. Kevät sai hyvän alkuvauhdin maaliskuussa, mutta huhtikuussa kevään eteneminen hyytyi pahasti.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laidalla sijaitsevassa Katikan kanjonissa on vielä talven tuntua. Syvän kanjonin pohjalle kevät hiipii ympäröiviä alueita verkkaisemmin, joten maisemaa hallitsee varhaiskevään tunnelma.

Kylmät yöt ovat hillinneet luontoa ja kuivina jatkuneet säät ovat pitäneet vedet aisoissa. Päivisin on ollut tarjolla sen verran lämpöä, että vedet ovat virranneet pirteästi ojissa, luomissa ja joissa.

Kirpeinä pakkasöinä kivien lomassa roiskuva vesi on hyytynyt oksien, puiden ja kivien kylkeen. Jäät muodostavat hienoja pintoja ja koristeellisia muotoja, joista valo heijastuu sävykkäästi. Jäiden jäähyväiset ovat näyttävät.




Kauhanevan laidalta alkunsa saava Katikanluoma on yksi eteläpohjalaisen valtavirran eli Kyrönjoen latvaluomista. Alempana asutun jokivarren maisemia pääsee katselemaan Hyypänjokilaaksossa ja edelleen Kauhajoen ja Kurikan välillä.

Katikanluoma kohisee kevyellä kevätvedellä hillitysti. Kyrönjoen ääreltä löytyy äänimaisema, jossa kevään voima tuntuu vahvana ja vaikuttavana.

Katikan kanssa hieman samoja elementtejä sisältävä luontokohde sijaitsee Kurikan keskustan tuntumasta. Jyllinkosken maisemissa Kyrönjoki pääsee kevätvesillä virtaamaan vanhaan, jyrkkien törmien välissä kulkevaan pääuomaansa.

Vanhan padon yli virtaa leveä vesiseinä, joka tippuu muutaman metrin padon juurelle. Betonipadon juurella uomassa on matalia luonnonjyrkänteitä, joiden yli vesi loikkaa sekalaisemmassa järjestyksessä. Padolta kantautuva kumu kertoo veden voimasta.

Padon tuntumassa ensimmäiset kevätlinnunsilmät ovat avautumassa uuteen kevääseen. Kukkien vieressä lepää veden rannalle nostamia jäätelejä. Talvinen jää näyttää levollisen kirkkaalta.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Lauhanvuorelta löytyvät kevään viimeiset hanget


Vähälumisen talven jälkeen kevään käynnistyminen syö lumet nopeasti. Maaliskuun lopulla maisemat ovat olleet lumettomia jo hyvän aikaa. Lauhanvuorella voi kuitenkin palata vielä hetkeksi talven tunnelmiin Pohjanmaan etelärajoilla.

Talvinen tunnelma on parhaimmillaan Lauhanvuoren laella. Näkötornin ympärillä aukeaa luminen kangas, joka houkuttelee tutkimaan maiseman yksityiskohtiaan. Suojasäiden jälkeen saapuneet pakkasyöt ovat järjestäneet lumikenkien alle kantavat hanget.


Etelään avautuvan suon reunalla kevät on syönyt lumia kermien kyljistä. Metsän puolella riekkoparvi on kierrellyt syömässä varpujen silmuja. Kevään kynnyksellä riekkoparvet hajaantuvat parien asettuessa pesimäreviireille.

Spitaalijärven itärannan taukopaikka tarjoaa mukavan maiseman eväiden syöntiin. Kiireettömänä kevätpäivänä on aikaa seurata, kun lumi sulaa kattilaan
nuotion lämmössä.

Spitaalijärven jäällä on kerros vettynyttä loskaa, joten kävely tuntuu raskaalta. Järven rannoilta voi löytyä myös sulia kohtia, kun lähteiden purkamat vedet syövät jäitä alapuolelta.


Miellyttävin tapa tutustua Lauhanvuoren talvisiin lähteisiin on kävellä Peräkorven suuntaan Lohiluoman latvoille. Suuren lähdealtaan pohjalla hiekka pöllyää kuten aina ennenkin.

Lohiluoman varrella lumet ovat käyneet vähiin. Rantamättäillä lumikengät tuntuvat aikamoiselta liioittelulta, mutta kovin kauas ei luomasta tarvitse kävellä niin totuus palautuu mieleen. Lauhanvuorella riittää lunta myös kevään korvalla.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kivipuistosta Susiluolan kodalle

Karijoen keskustan tuntumasta löytyy mukavan vaihtelevia maisemia ulkoiluun. Kangasmaaston poluilla ja tienpohjilla on helppo liikkua ympäri vuoden, kun vietetään vähälumista talvea. Retkeilyn olosuhteet ovat kohentuneet ruhtinaallisesti, kun alueelle on rakennettu kaksi uutta kotaa.

Maaliskuun alussa maastoa koristaa kevyt lumipeite. Suurimman osan talvesta kankaat ovat olleet lähes lumettomat. Helmikuun lopun lumisateet toivat talven viime metreille oikeaa tunnelmaa.

Paarmanninvuori tarjoaa hyvän lähtöpaikan kevyelle retkelle. Hyppyrimäen ja tanssilavan välistä voi suunnata kuntoradalle tai sukeltaa Kivipuistoon. Kivipuistoon on kerätty lähimaastosta löytyneitä kivilajeja. Kivet on nimetty, mutta ne kaipaisivat parempia opasteita. Lisäksi kivien ympäristöä voisi raivata avoimemmaksi eli puistomaisemmaksi.

Kivipuisto on kaivannut taukopaikkaa. Toive toteutui, kun paikalliset aktiivit rakensivat Kivipuiston laidalle sympaattisen pienen kodan (kartta). Kodassa kelpaa lepuuttaa jalkoja ja nauttia eväitä tai turista vaikka kivistä.



Paarmanninvuori nousee selvästi Karijoen keskustan yläpuolelle. Kapean kallioselänteen toisella puolella on syvä hiekkakuoppa, jonka takana kohoaa Susivuori. Susivuoren korkeimmalle paikalle kapuamalla pääsee kurkistamaan länteen, jossa avautuvaa maisemaa hallitsevat metsät.

Salaisuutensa säilyttänyt Susiluola on peitelty talveksi, mutta vieressä avautuvat opasteet johdattavat kävijän Susiluolan arvoituksen ääreen.

Paarmannin- ja Susivuoren rinteet tuntuvat kävelijän jaloissa. Suljetun Susiluolan sijaan retkeilijä voi astua upouuteen kotaan, jossa eväitä voi syödä nuotion ääressä isompikin seurue. Hieman kodan tunnelmaa latistaa, että vieressä on autoja parkissa. Mieluummin kodan ympärillä katselisi tuulessa humisevia puita.

Susiluolan kodalta voi palata Paarmanninvuorelle tuttua reittiä. Karttaa tutkimalla vaihtoehdoiksi avautuu useita polku- ja tiepohjia. Vähälumiseen aikaan maisemia voi katsella myös poluttoman metsän kautta oikaisemalla. Pidempi lenkki järjestyy suuntaamalla Pyhävuoren rinteille.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Lauhanvuoren lumilla

Talvi on tarjoillut lumia säästeliäästi. Lumea vaativat harrastukset ovat olleet haasteellisia jopa Lauhanvuoren kansallispuistossa. Tänä talvena Lauhanvuoren kankailla on ollut helppo liikkua kävellen helmikuussakin, vaikka kelin pitäisi olla vuodenkierron lumisin.

Helmikuun lopulla Lauhanvuoren rinteille nousevan perinteisen Kauha-Hiihdon järjestäminen oli hilkulla. Reitin muutokset, lumen rahtaaminen varpuisimpiin notkoihin ja muut erikoisjärjestelyt pelastivat hiihtotapahtuman. Suksen pohjat olivat kuitenkin kovilla lumen huvetessa hiihtäjien alta lämpimässä ja sateisessa säässä.
Viikkoa myöhemmin paikallisen talviloman lähestyessä talvi saapui Lauhanvuorelle. Kymmenen sentin uusi pakkaslumikerros toi maisemaan vahvan talven tunnun. Pakkanen ja lumi koristelivat puut hennosti. Kevyt lumikerros vahvisti latupohjia ja kannusti sukeltamaan metsään lumikengillä. 

  
Lauhanvuoren latujen varresta löytyy tutkittavaksi esimerkiksi Lauhan kämpän pihapiiri näkötornin pohjoispuolelta. Jyrkimmän rinteen juurella sijaitsevalla pikkuharjulla ei ole enää kämppää, sillä se paloi vuosituhannen alussa. Pihapiirissä on edelleen useita rakennuksia eri aikakausilta sekä nuotiopaikka eväiden syöntiin. Kansallispuiston maisemista voi löytää muutamia muitakin vanhoja rakennuksia, joiden historia vie vuosikymmenien taakse.
Lumikengillä voi lähteä retkelle syvemmälle metsiin, joihin ladut eivät johdata. Esimerkiksi Peräkorven lähdeallas ja siitä alkava Lohiluoma tarjoavat mielenkiintoisia talvisia maisemia virtaavan veden muodossa. 

Kovin pitkään talvinen maisema ei enää Lauhanvuorta hallitse. Pakkaspäivät vaihtuvat nopeasti keväisiin säihin, mikä tiivistää lumet. Kevät kolkuttelee jo porteilla. Kevään lähestymisestä kertovat myös lintujen äänet. Käpylinnut ja tiaiset laulavat, palokärjet ja käpytikat rummuttavat, teeret pulputtavat ja pöllöt huhuilevat.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Talven kevyt kosketus Kauhanevalla

Vuoden ensimmäiset viikot ovat tarjonneet vaihtelevia säitä. Kauhanevalla on ollut muutama kunnon pakkaspäivä, mutta useammin lämpömittari on ollut nollan tuntumassa.  Maisema elää säiden tahtiin.

Muutamana päivänä sumut ja huurteiset puut ovat valloittaneet suon. Paksun sumun alla pitkoksin merkitty reitti tarjoaa patikointiin turvallisen vaihtoehdon, sillä sumussa etäisyyksiä ja suuntia on vaikea hahmottaa. Nopeasti elävän sumun läpi paistava aurinko tuo maisemaan erikoisia sävyjä.

Talven keskellä lämmin föhn-tuuli siivoaa pilvet auringon edestä. Lämmin sää tiivistää nopeasti niukan lumikerroksen. Pakkaspäivien jäljiltä itse suo pinta on jähmettynyt tukevaan routaan.

Paljaiden mättäiden ja kerminkylkien täplittämä suo näyttää kovin keväiseltä, sillä tunnelma on suoraan maaliskuulta. Tyynenä heräävä talvipäivä houkuttelee tutkimaan Kauhanevan maisemia pitemmän lenkin mitalta.

Talven lyhimpinä päivinä vanhempi luonnossa liikkuja muisteli, miten vuosikymmeniä sitten saattoi lähteä kotiportailta liikkeelle ja liikkua päivän ojiin törmäämättä. Nykyisin metsät ja suot on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vanhojen aikojen tunnelmaan voi päästä lähinnä Kauhanevan kaltaisilla laajoilla suojelualueilla.

Nummikankaan laidalta talvinen kävelylenkki suuntaan suon yli länteen. Nevalla kävely tuottaa yllätyksiä. Kaukaa katsottuna metsänreunan muodostavat puut paljastuvat useamman kerran metsäsaarekkeeksi, jonka takaa avautuu uusi suolakeus. Kauhanevan maisemaa rikkoo yllättävän monta metsäsaareketta tai puuryhmää.

Reilun parin tunnin nautiskelun jälkeen suon länsireunalta löytyy Katikanluoman alkupiste. Vastakkaisesta suunnasta paikalle on saapunut edellisenä yönä saukko. Saukko on tehnyt suon puolelle muutaman sadan metrin lenkin, mutta palannut nopeasti takaisin virtaavien vesien ääreen.

Kauhanevan maisemasta löytyy talvellakin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia: puita, kiviä, eläinten jälkiä, sulapaikkoja. Nevan keskellä kulkee sula noro, jota ei onneksi tarvitse ylittää. Valoisa aika kuluu nopeasti luontoa tutkiessa.

Talvipäivä paljastaa nevan hiljaiseksi. Muutama teeri istuu puissa, käpytikka ja töyhtötiainen ruokailevat metsäsaarekkeissa ja yksinäinen urpiainen lentää nevan yli. Korppipari päivystää sitkeästi reviirillään.

Kankaiden laidoilta löytyy kolmen riekkoparven jäljet, mutta itse linnut pysyvät piilossa. Ketut, jänikset ja hirvet ovat jättäneet jälkensä lumeen. Myös valkohäntäkauris on oikaissut nevan yli. Suurten petojen reitit eivät ole tällä kertaa kulkeneet samoissa maisemissa. 

Tyynenä päivänä tunnelma on hiljainen muttei äänetön. Lähikylillä liikkuvat isot koneet, metsien hakkuukoneet ja moottorisahat sekä ylilentävät lentokoneet muistuttavat sivistyksen läheisyydestä. Itse suon äänet muodostuvat vienosti solisevasta norosta ja hiljaa humahtaen lomahtelevista lumikerroksista.

Pitkän lenkin jälkeen Nummikangas on jälleen jalkojen alla. Parinkymmenen kilometrin matkalle mahtui monta suomätästä, mutta ojien yli ei tarvinnut hyppiä.