torstai 20. heinäkuuta 2017

Lauhanvuoren kesäistä rehevyyttä


Lauhanvuoren kansallispuiston maisemaa hallitsevat karut mäntykankaat. Kankaiden laidalla voi kuitenkin sukeltaa lähteiden ja lähdepurojen ruokkimaan rehevään metsään.

Heinäkuun puolivälissä kesä on parhaimmillaan. Myöhäisen kevään ja viileän alkukesän vuoksi kesä on edennyt verkkaisesti. Heinäkuun puolivälissä kukkivat monet kasvit, jotka ovat tuttuja aikaisten vuosien juhannukselta.

Lauhanvuoren rinteille satava vesi uppoaa kankaiden maaperään ripeästi. Rinteiden juurella osa pohjavedestä nousee takaisin valoon erilaisten lähteiden ja tihkupintojen kautta. Yhteiseen uomaan päätyvät vedet muodostavat Lauhanvuoren ympärille runsaasti kirkasvetisiä puroja eli luomia.

Saniaiset luovat lähteikköjen ja purojen ympärille rehevyyttä. Parhaiten tunnelmaan pääsee pureutumaan, kun malttaa laskeutua saniaisten tasolle. Alhaalta katsoen maisema näyttää aivan erilaiselta.

Kesän hienoimpiin kukkijoihin kuuluvat jalosukuiset kämmekät. Vaikka orkideat kuulostavat eksoottisilta, niin suomalaisessa luonnossa osa kämmeköistä on jopa yleisiä. Maariankämmekän kukkia voi löytää sopivasti soistuneesta metsistä runsaasti.

Lauhanvuoren rinteiden juurella kasvaa perinteisen maariankämmekän lisäksi myös harvinaisempaa kalkkimaariankämmekkää. Kämmeköiden tarkka tunnistaminen on joskus haasteellista. Lajin sisällä on suurta vaihtelua esimerkiksi kukkien väreissä. Toisaalta eri kämmekkälajit risteytyvät keskenään.

Saniaisten lisäksi maan alta purkautuva pohjavesi ruokkii esimerkiksi vaativia sammalia, joiden hienot yksityiskohdat erottuvat parhaiten tarkemmalla katsomisella.

Kesäisessä metsässä on paljon tutkittavaa. Monet tavallisetkin lajit voivat yllättää näyttävyydellään, kun ne ovat komeimmassa kukassa. Esimerkiksi varjoisissa metsissä viihtyvät talvikit kukkivat keskikesällä näyttävästi.





torstai 22. kesäkuuta 2017

Kauhanevan kesäyö

Pohjoista kesää vähätellään ajoittain viileäksi mutta vähälumiseksi. Säät vaihtelevat mutta yksi pysyy. Pohjoinen valo on erityistä, varsinkin kesäöisin. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto tarjoaa hienot olosuhteet sukeltaa kesäyön tunnelmaan.

Vuoden pisin päivä ajoittuu kesäpäivänseisaukseen, joka on yleensä kesäkuun 21. päivänä. Aurinko on tällöin pohjoisimmillaan ja yö lyhimmillään. Kauhanevalla aurinko laskee neljäksi tunniksi, joista pari tuntia vietetään porvarillisessa hämärässä ja toiset pari tuntia hieman niukemmassa valossa.

Kauhanevan pitkoksilla on helppo liikkua läpi kesäyön, sillä silmät tottuvat hitaasti laskeutuvaan hillittyyn hämärään. Erityisen hieno tunnelma suolla on selkeällä ja tyynellä säällä kesäyö asettuessa hetkeksi aloilleen.

Vaikka suo rauhoittuu, niin valot ja varjot elävät läpi kesäisen yön. Taivalla vaeltavat pilvet liikkuvat ja muuttavat muotoaan tyyneltäkin tuntuvalla säällä. Hämärän rajoilla maisemaa hallitsevat usein lämpimät sävyt. Hämärimpään aikaan taivaalta voi löytää korkealle nousseita valaisevia yöpilviä.

Suon pesimälinnut rauhoittuvat hetkeksi, mutta liian lähelle osuva kulkija herättää ne varoittelemaan. Alkukesän kuivuuden ja viileyden jälkeen hyttyset eivät häiritse tunnelmaa.

Mikäli malttaa siirtyä Kauhanevan allikoiden äärestä suota ympäröiville kankaille, pääsee salaperäisen surisijan valtakuntaan. Kesäöiden hämärässä kankaiden valtias on kehrääjä, jonka kiehtova kehräys hallitsee yön äänimaisemaa.

Kesäyön tunnelmasta nauttii parhaiten, kun varustautuu matkaan lämpimin varustein. Veden äärellä kostea viileys tarttuu helposti iholle. Öisellä laiturilla istuskellessa Kauhalammin vesi tuntuu suorastaan lämpimältä.

Aamuun herääminen on usein raskasta. Kesäaamusta pääsee helpoiten nauttimaan, kun ei mene lainkaan nukkumaan. Aamukolmen jälkeen uusi päivä on ihan käsillä. Luonto on antoisin aamusta, joten muutaman aamutunnin jälkeen voi hyvin mennä nukkumaan.

Aamunokosten jälkeen voi palata kesänyön jäljille, sillä suo osaa yllättää. Kesäpäivänseisausta juhlistaa tumman pilven vauhdittama ärhäkkä kaatosade, jonka kruunaa maan valkaiseva raekuuro ja jykevän jyrähdyksen säestämä salama.


Kesäpäivänseisaus on vain hetki kesässä, mutta valoisista kesäöistä ehtii nauttia vielä heinäkuussa.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Katikankanjonissa soi kevät

Piilopuro nousee pintaan Kauhanevan suuren suolakeuden länsilaidalla. Viileän toukokuun tahdissa suo on herännyt verkkaisesti kevääseen. Sammaliin painuva askel kohtaa hieman syvemmällä tukevasti jäässä olevan turpeen. Katikanluoma aloittaa matkansa routaisten kermien lomasta.

Kevään tulvat jäivät vaatimattomiksi vähälumisen talven ja kuivan kevään jälkeen. Toukokuun lopulla veden kevätkiireet ovat tasoittuneet. Pienen koskipaikan alla akanvirran pyörteet tarjoavat pienille vaahtolautoille kunniakierroksia.


Katikankanjonin kuusikon varjoissa tunnelma on odottava. Veden niukkuus ja säiden viileys on hillinnyt kasvillisuuden heräämistä. Toukokuun viimeisenä päivänä kasvit ovat selvästi myöhässä edeltävien keväiden aikatauluun verrattuna.

Metsässä näkyy vain vähän uusia versoja tai auenneita silmuja. Rantojen rehevistä saniaisista muistuttavat vain edellisen kesän lakastuneet lehdet.

Menneestä suuruudesta kertovat myös kaatuneet puut. Lahopuu on toisaalta myös uuden elämän avain. Lahopuun runsaus tuo kanjoniin arvokasta lajistoa: sammalia, sieniä, kääpiä ja hyönteisiä.

Maalla puut lahoavat vääjäämätöntä tahtia, mutta Katikanluoma tarjoaa sortuneille puille turvaa. Veden alle päätynyt puu säilyy ennallaan jopa satoja vuosia. Vuosikymmenien jälkeen vedestä nostettu puu voi näyttää vain hetki sitten veteen päätyneeltä.

Ryteikköiseltä näyttävä maisema tarjoaa myös suojaa. Kaatuneiden kuusien lomasta kuuluu voimakasta laulua. Latvustoissa laulavat mustarastas, peipot ja vihervarpuset jäävät toiseksi. Lähikuusten juurella hiipivä pyy ei edes yritä kilpailla laulajan kanssa.

Kuuntele Katikankanjonin kevättä:


Kuusenjuurakoiden ympärillä vilahtaa pieni ruskea lintu pyrstö pystyssä; peukaloinen on varannut juurakon pesäpaikakseen. Katikanluomassa solisevan veden säestämä peukaloisen laulu kuvaa hienosti kanjonin keväistä tunnelmaa. Lähestyvästä kesästä kertovat kolme hyttystä, vai lienevätkö nekin vielä talvisääskien sukua.

torstai 25. toukokuuta 2017

Lauhanvuoren hiekkakiven lomassa

Lauhanvuoren kansallispuistossa on monia geologisia erikoisuuksia. Jääkaudet ovat jättäneet paljon merkkejä Lauhanvuoren rinteille, mutta alueelta löytyy myös vanhempaa geologista historiaa.

Hiekkakivi on yksi Lauhanvuoren erikoisuuksista. Lauhanvuoren alla oleva yhtenäinen hiekkakivilaatta näkyy maisemassa monin tavoin. 

Peruskallioon verrattuna hiekkakivi on nuorta kiveä, mutta elollisen elämän mittakaavassa 500 miljoonaa vuotta on kovin pitkä aika.

Parhaiten hiekkakivi näkyy Lauhanvuoren Kivijatalla. Laaja kivipelto on muodostunut hiekkakivisen laatan reunalle paikallisesta kivestä. Esimerkiksi Kristiinankaupungin Pyhävuoren laaja ja näyttävä kivipelto sisältää monenlaista kiveä.

Hiekkakivi on väriltään vaaleanruskeaa. Kivijatan yleisilme on kuitenkin tummanharmaa, sillä kivien pintaa värittävät erilaiset jäkälät. Karu ja kuiva kivipelto on säilyttänyt avoimuutensa viimeisimmän jääkauden jälkeiset vuosituhannet. Kasvillisuus valloittaa Kivijatan laitoja hyvin hitaasti.

Kivijatan lisäksi Lauhanvuoren kansallispuisto on tunnettu lähteistään. Muutamassa paikassa hiekkakivi elävöittää lähdepurojen alkumatkaa.

Hiekkakivilohkareiden lomasta maanpinnalle nouseva pohjavesi on tasaisen viileää. Valokuvissa kirkas vesi katoaa lähes näkymättömiin, ellei veden liike tai heijastus veden pinnasta paljasta todellisuutta.

Lähteet ja niiltä alkunsa saavat luomat elävöittävät Lauhanvuoren yleisilmeeltään karua ja kuivaa maisemaa. Näillä keitailla viihtyvät monet elinympäristönsä suhteen vaativat lajit. Kevään ensimmäisiin kukkijoihin kuuluu esimerkiksi kevätlinnunsilmä.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jokilatvoilta kevääseen

Kevät herättää vedet ja veden uomat. On aika jättää jäähyväiset jäille. Kevät sai hyvän alkuvauhdin maaliskuussa, mutta huhtikuussa kevään eteneminen hyytyi pahasti.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laidalla sijaitsevassa Katikan kanjonissa on vielä talven tuntua. Syvän kanjonin pohjalle kevät hiipii ympäröiviä alueita verkkaisemmin, joten maisemaa hallitsee varhaiskevään tunnelma.

Kylmät yöt ovat hillinneet luontoa ja kuivina jatkuneet säät ovat pitäneet vedet aisoissa. Päivisin on ollut tarjolla sen verran lämpöä, että vedet ovat virranneet pirteästi ojissa, luomissa ja joissa.

Kirpeinä pakkasöinä kivien lomassa roiskuva vesi on hyytynyt oksien, puiden ja kivien kylkeen. Jäät muodostavat hienoja pintoja ja koristeellisia muotoja, joista valo heijastuu sävykkäästi. Jäiden jäähyväiset ovat näyttävät.




Kauhanevan laidalta alkunsa saava Katikanluoma on yksi eteläpohjalaisen valtavirran eli Kyrönjoen latvaluomista. Alempana asutun jokivarren maisemia pääsee katselemaan Hyypänjokilaaksossa ja edelleen Kauhajoen ja Kurikan välillä.

Katikanluoma kohisee kevyellä kevätvedellä hillitysti. Kyrönjoen ääreltä löytyy äänimaisema, jossa kevään voima tuntuu vahvana ja vaikuttavana.

Katikan kanssa hieman samoja elementtejä sisältävä luontokohde sijaitsee Kurikan keskustan tuntumasta. Jyllinkosken maisemissa Kyrönjoki pääsee kevätvesillä virtaamaan vanhaan, jyrkkien törmien välissä kulkevaan pääuomaansa.

Vanhan padon yli virtaa leveä vesiseinä, joka tippuu muutaman metrin padon juurelle. Betonipadon juurella uomassa on matalia luonnonjyrkänteitä, joiden yli vesi loikkaa sekalaisemmassa järjestyksessä. Padolta kantautuva kumu kertoo veden voimasta.

Padon tuntumassa ensimmäiset kevätlinnunsilmät ovat avautumassa uuteen kevääseen. Kukkien vieressä lepää veden rannalle nostamia jäätelejä. Talvinen jää näyttää levollisen kirkkaalta.